"Tässä sinulle pieni aihe: Dorothy Parker, The New Yorkerin legendaarinen kirjoittaja, on sanonut: 'Vihaan kirjoittamista, mutta rakastan sitä, että olen saanut kirjoitettua.' Jatka tästä virkkeestä kirjoittaen viiden minuutin ajan.
28.1.2014
"Vihaan kirjoittamista, mutta rakastan sitä, että olen saanut kirjoitettua", tokaisi nuori mies ystävälleen. Hän kietoi violetin kaulahuivinsa paremmin kaulansa ympärille, kun he kävelivät ruuhkakadun päässä olevalle urheilukentälle.
"Ideat virtaavat kun kävelen ja pakahdun innosta kun olen menossa jonnekin. Päätän aina, että kotona kirjoitan sormeni väsyksiin."
Kaveri hymähtää ja vetää henkäyksen tupakastaan.
"Sitten kotona keitän kahvia, lämmittelen itseäni, selaan mainokset. Minun pitäisi mennä heti pöydän äärelle kirjoittamaan."
"Mm."
"Mutta pahin vastus on televisio. Jos avaan sen, en liiku illan aikana sohvalta minnekään."
"Väärin."
"Mitä?" mies katsoo kaveriaan.
"Tyhmästi valehtelet."
"En valehtele!" mies turhautuu, "oikeasti istun sohvalla ja tuijotan paskoja ohjelmia. Välillä käyn jääkaapilla tai kusella."
"En mä nyt sitä epäile", kaveri vetää savukkeen viimeiset tervahenkäykset. "Vaan sitä, että pahin vastus olet sinä itse etkä televisio."
"Ai hitto", mies pysähtyy kun hän tajuaa, että kaveri puhuu totta.
"Väärin."
"Mitä?" mies katsoo kaveriaan.
"Tyhmästi valehtelet."
"En valehtele!" mies turhautuu, "oikeasti istun sohvalla ja tuijotan paskoja ohjelmia. Välillä käyn jääkaapilla tai kusella."
"En mä nyt sitä epäile", kaveri vetää savukkeen viimeiset tervahenkäykset. "Vaan sitä, että pahin vastus olet sinä itse etkä televisio."
"Ai hitto", mies pysähtyy kun hän tajuaa, että kaveri puhuu totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti