Neljäs tehtävä kirjasta Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja (Elina Hirvonen, Anu Silvfverberg)
"Aamu on iltaa viisaampi."
2.5.2014
Pienessä kulmakahvilassa kuului tasainen ja iloinen puheensorina, kun keskipäivän aurinko paistoi ikkunoista sisälle. Pyöreä ja hymyilevä leipurin rouva kantoi tarjottimella vastaleivottuja munkkeja ja tervehti asiakkaitaan reippaasti.
Nurkkapöydällä istuvat veljeskaksikko oli paikan vakioasiakkaita ja nauttivat leipurin antimista päivittäin. Vaikka miehet olivat luonteeltaan erilaisia, kuin yö ja päivä, täydensivät he toisiaan niin hyvin etteivät voineet elää päivääkään ilman toisen seuraa.
Keskipäivän kahvihetkestä oli muodostunut heille jo vuosikausien ajan yhteinen tapa. Miehet olivat syntyneet samana päivänä 64-vuotta sitten ja joskin heidän piirteissään löytyi samankaltaisuutta, olivat he aivan erinäköisiä.
Vanhempi veli pukeutui aina siistiin kauluspaitaan, ajoi partansa, huolehti hiustensa mallista ja puhui alati pirteällä sekä innostavalla sävyllä. Hänellä oli virheetön ryhti ja hän hymyili kaikille ohikulkeville.
Nuoremman veljen olemus ei ollut yhtä siisti ja hän vältti ihmisten katsekontaktia. Mies nojaili raskaasti pöydän pintaan ja haukotteli toistuvasti välittämättä seuralaisensa mietteistä.
Isoveljeä ei moinen käytös haitannut, sillä sen hän tiesi kuuluvan nuoremman olemukseen. Ja jokaisen identiteettiä on turha mennä muuttamaan vain sillä perusteella, että se tuntuu itseltä oudolta tai liian erilaiselta.
Miehet olivat istuneet kahvinsa äärellä jo vartin. Tavanomaiset kymykset oli vaihdettu ja he tuijottivat ajatuksissaan kahvilan ikkunasta ulos. Viereisessä pöydässä istui rennosti pukeutunut nuorukainen nauttien energiajuomasta. Hän heilutteli tölkkiään saaden viimeiset pisarat liikkeelle. Nuorukainen oli puhunut puhelimessa jo tovin, mutta keskustelua lopetellessaan hän korotti innostuksen ääntään. Veljekset kiinnittivät puheeseen huomiota ja kuuntelivat puhelun lopetusta.
"Kyllä! Nimenomaan!", nuorukainen naurahti. "Huomenna nähdään. No aamulla, aamulla", hän tokaisi. "Aamu on iltaa viisaampi."
Poika virnisteli ystävänsä vastaukselle: "Totta mooses, tulet näkemään sen. Son moro!"
Poika sulki puhelimensa isoeleisesti ja venytteli käsiään samalla kun nousi tuoliltaan. Hän tervehti leipurin rouvaa ja poistui lähes tanssiaskelilla kahvilasta.
Kun ovi helähti, nuorempi veli tuijotti poistunutta nuorukaista ja tuhahti äänekkäästi. Vanhempi hymyili ja kysyi liioitellun ihmetellen: "Mitä nyt?"
"No, toi juippi."
"Nuori, innokas poika", sanoi veli virnuillen.
"Päästelee tollasia suustaan. -Aamu on iltaa viisaampi.- Hah!"Nuorempi veli joi kulauksen kahvistaan.
"Sehän on sanonta."
"Tiedänhän mä sen, mutta epälooginen se silti on."
Vanhempi mies tuijotti uteliaana veljeään.
"Kelaa vähän. Aamulla ihminen tietää vähemmän mitä illalla, joten ei siinä ole järkeä."
"Aamulla ihmisellä on selkeä mieli ja kirkas tietoisuus, kun taas illan tullen väsymys ja päivän aikana kertyneet turhat vaikuttimet sotkevat ajatusta."
Mies vetää karkailevat hiukset korviensa taakse.
"Jos ei ole erottelukykyä ja imee kaiken moskan itseensä, ehkä sitten."
"Nyt ei puhuta mitä ihminen tekee. Vaikka erottelukyky olisi täydellinen, on päivässä useita muita vaikuttajia jotka sotkevat päivän suunnitelmia. Aamulla ihminen tietää mitä täytyy tehdä ja illalla hän taas tietää mitä teki ja jätti hoitamatta. Sekä todennäköisesti keksii selityksiä itselleen, jottei tuntisi oloaan huonoksi."
Nuorempi veli nosti kulmakarvojaan ja nojautui taaksepäin tuolillaan.
"Jaaha. Tämäkö on nyt aamupuhetta?" hän sanoi ja mutristi huuliaan. Nuorempi tiesi ettei toinen pitänyt termistä, jonka oli keksinyt veljensä saarnaavasta puheesta.
Leipurin vaimo asteli veljesten pöydälle täyden kahvipannun kanssa.
"Kuulkaas nyt pojat", nainen aloitti. "Sanonta tarkoittaa sitä, että jos illalla on jokin ongelma tai murhe johon ihminen kaipaa kipeästi ratkaisua, hän yön aikana prosessoi sitä ja herää aamulla ratkaisua viisaampana."
Puhuessaan rouva täytti miesten tyhjät kupit kahvillaan ja kääntyi vanhemman miehen puoleen.
"Joten Aamu, vaikka nimesi sopii mielestäsi tähän sanontaan kuin nakutettu, on Ilta siinä mielessä oikeassa, että illan tullen ihminen tietää aamua enemmän."
Tämän jälkeen rouva kääntyi nuoremman veljen puoleen.
"Ja Ilta, ihminen on jälleen seuraavana aamuna viisampi kun hän on suodattanut ylimääräiset ajatukset yön aikana pois."
Veljekset tuijottivat toisiaan ja nainen astui askeleen taaksepäin.
"Voisipa sanoa, että olette vuorotellen toisianne viisaampia, mutta keskipäivän viisaus kuuluu minulle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti