Artikkeli Helsingin Sanomista 23.2.2014
29.4.2014
"Tasapeli", joku kuiskaa yleisössä.
"Remissi, ohoh", sanoo nainen hiljaisella äänellä miehelleen.
Silmälasipäinen, valkokiharainen mies nyökkää hymyillen. 30:stä pöydästä Capablanca ottelee enää 22:n shakkaajan kanssa.
Lättähattuinen mies katsoo kelloaan ja sanoo ystävälleen:
"Kaksi ja puoli tuntia, ja Hult sai remissin. Se on kova vastus, mä sanoin siitä."
Hiljainen supina kiertää yli satapäisen yleisön joukossa. Ensimmäinen kuiskaava aaltoi syntyi jo silloin, kun Capablanca päihitti ensimmäisen pöydän.
12-vuotias poika vilkaisee sinitakkista miestä, joka tarkistaa kellonajan. Poika on tullut äitinsä kanssa katsomaan kuubalaista shakinpelaajaa. Hän oli aluksi innoissaan ettei ollut koskaan aiemmin nähnyt ketään Kuubasta, mutta pian pojan haltioituminen johtui miehen näyttävästä taidosta.
Kolmenkymmenen erillisen, puoliympyrään aseteltujen pulpettien äärellä istuu monen ikäisiä miehiä. Jokaisen katse pysyy tiukasti eteen asetetulla shakkipöydällä. Pöytien luona kiertää kävellen karismaattinen, komea ja tummahiuksinen mestari, joka pisimmillään tuijottaa yhtä lautaa muutaman minuutin ajan, ennen kuin siirtää pelinappulaa.
Pojan äiti kysyy lapseltaan josko he jatkaisivat matkaa, mutta huomatessaan kysymyksen häviävän pojan uteliaisuuden taakse, nainen kääntää myös oman katseensa otteluun päin.
Kolme tuntia kuluu vaivattomasti eikä poika tunne väsymystä saati nälkää, vaikka lepo- ja ruoka-ajat ovat aikaa sitten ohi.
"Kulta. Nyt meidän on lähdettävä kotiin", äiti kuiskaa pojalle , joka onnistuu viivästyttämään lähtöä vielä 45 minuutin ajan. Lopulta pojankin on myönnyttävä ja heitettävä hyvästit ottelukentälle. Shakkimestari huomaa pojan haikean lähtötuijotuksen ja vilkuttaa nuorukaiselle silmää iskien.
Kotona poika kertoo isälleen kaiken havaitsemansa shakkiottelusta. Äiti katsoo innokkaita miehiään hymyillen, kun keittää iltateetä.
Seuraavana aamuna isä ojentaa pojalleen lehtiuutisen 'Capablancan ensi-ilta', jossa kuvaillaan edellispäivän tapahtumaa. Ei kestä kauaa kun poika leikkaa jutun itselleen ja lukee sen kolmeen kertaan läpi ennen kuin sujauttaa sen koulukirjansa väliin. Hän aloittaa leikekirjan shakinpeluusta ja saa lajista suuren innon, joka ei sammu koskaan.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin mieheksi varttunut poika osallistuu itse shakinpelaajana vastaavan mestarin näytökseen. Hänen pelipöytänsä päättyy remissiin tunti ja 20 minuuttia ottelun alettua. Yleisössä kohistaan ja joku kuiskaa:
"Kortelainen. Minä tiesin, että se pärjää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti