Toinen tehtävä kirjasta Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja (Elina Hirvonen ja Anu Silfverberg)
Torvald - Porvoo - sairaus
3.5.2014
Moottoripyörä kiitää pitkin maantietä. Toukokuun ensimmäiset lämpimät viikonloput ovat alkaneet ja Torvald päätti hyödyntää kauniita ilmoja lähtemällä serkkunsa luo Porvooseen. Matka länsirannikolta veisi useamman tunnin, mutta sitä mies toivoikin.
Hän oli huoltanut ajopeliään talven aikana ja aina lopettaessaan päivän urakan Torvald oli astunut askeleen taaksepäin ihastellaakseen pyörää. Miehen silmäkulmiin oli ilmestynyt lisää ihoryppyjä ja hän oli sukinut hymyillen harmaata partaansa. Pyöreät silmälasit olivat valahtaneet nenän vartta pitkin, kun Torvald oli tarkastanut renkaiden pinnan kunnon.
Hänen hiuksensa pysyi aisoissa tiukalla ponihännällä, jonka tupsu sekoittui valkoisiin ja harmaisiin suortuviin. Hiusraja nousi ylemmäs ja hiusten paskuus ohentui joka vuosi. Silti hän pysyi karismaattisena ja oman tyylinsä kulkijana. Siitä Torvaldin vaimo pitikin.
Torvald oli soittanut Jyväskylässä vaimolleen ja kertonut matkan sujuneen hyvin. Muutama lyhyt pysähdys antoi miehelle riittävää enegriaa ja keskittymiskykyä jatkaa turvallista ajoa. Torvald ajatteli serkkuaan, joka ilahtuisi hänen näkemisestään. Olihan serkkupojan vaimo kertonut Torvaldin rouvalle miehen sairaudesta. Torvalin kuultua uutisen, hän päätti tehdä ensimmäisen ajon serkun piristykseksi.
Porvoon vaakuna ilmestyi tiensivulle ja Torvad päätti pysähtyä viimeisen kerran jaloittelemaan. Hän ei ollut varma serkkunsa osoitteesta, kun edellisestä vierailusta oli pitkä aika. Levähdyspaikalle päästyään mies nousi moottoripyörän sylistä ja käveli pitkin metsän laitaa.
"Ei sitä nuorempana näin usein tarvinnut pysähdellä", Torvald ajatteli. "Mutta raajat ja selkä jäykistyvät paljon nopeammin."
Kymmenen minuutin tauon jälkeen mies sitoi ponihäntänsä uudelleen ja asetteli kypäränsä päähän.
"Pian nähdään serkku", hän ajatteli ja ulvautti pyörän käyntiin.
Puolen tunnin kuluttua hitaasti etenevä moottoripyörä kääntyi omakotitalon pihalle. Aviopari astui ulko-ovesta rappusille outoa tulijaa vastaan. Kun Torvald sammutti pyörän ja nosti kypärän, paljastaen kasvonsa, serkkupoika naurahti ja nosti kätensä ylös.
"Torvald! Mitä ihmettä?!"
Torvald nousi seisomaan, asteli serkkunsa luokse ja halasi tätä vastaten:
"Vaimo kertoi, että olet sairastellut."
"Hahhaa! Silmätulehdushan mulla vain!" serkku nauroi.
"Ei mikään sairaus ole liian pieni etteikö se olisi hyvä syy ajaa 400 kilometriä hoitamaan serkkupoikaa terveeksi."
Sen sanotuaan Torvald nosti povitaskustaan koskenkorvapullon esille ja iski silmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti